Miksi hoitoon on niin vaikea tulla - etenkin miesten?
Meillä on oiottu kehoja jo toistakymmentä vuotta. Naisia käy säännöllisesti, he varaavat ajan, kertovat kivuistaan ja tulevat takaisin. Miehet? Miehet tulevat sitten kun se selkä ei enää anna periksi. Tai kun vaimo on varannut ajan ja sanonut, että nyt menet.
Ei tässä mitään ihmeellistä ole – tämä on ilmiö, jonka tunnistaa hoitoalalla laajemminkin. Mutta koska meillä on nyt Tammikadulla oma äijähoitola ja Jukka itse on sen elävä todiste siitä, että hoitoon voi tulla ilman suurta numeroa, on aika puhua ääneen niistä syistä, jotka pitävät monen miehen kotona – jumissa – liian pitkään.
"Kyllä se paranee itsestään"
Tämä on ylivoimaisesti yleisin lause, jonka hoitoalan ihminen kuulee miehiltä – joko suoraan tai epäsuoraan. Niska on jumissa kolme viikkoa? Paranee. Polvi naksuu portaissa? Katsotaan. Alaselkä on jo kuukauden pistellyt? Se on vain lihasarkuutta.
Joskus se tosiaan paranee itsestään. Mutta usein se ei parane. Se vain hiljenee sen verran, että unohtuu – kunnes räjähtää uudelleen hieman pahempana.
Keho ei unohda. Se vain löytää tavan kompensoida. Ja kompensaatiot kasautuvat.
"En osaa selittää mistä se johtuu"
Tämä on yllättävän yleinen este. Moni mies ajattelee, että hoitolaan pitää osata tulla "diagnoosi kädessä" – selkeä vaiva, selkeät sanat, selkeä syy.
Ei tarvitse.
Riittää, että osaat sanoa: "Niska on kipeä" tai "Selässä tuntuu jotenkin jäykältä" tai jopa "En tiedä, mutta jotenkin ei tunnu hyvältä." Se on täysin riittävä lähtökohta. Hoitajan työ on selvittää loput.
Kalevalainen jäsenkorjaaja lukee kehoa. Ei pelkästään kuuntele sanoja – vaan katsoo asentoa, tunnustelee kudoksia, etsii sen kohdan josta koko juttu lähtee. Sinun ei tarvitse tietää etukäteen, miksi pohje on kireä ja niska jumissa. Me selvitämme sen yhdessä.
"Ei se nyt niin paha ole"
Kipukynnys on yksilöllinen, mutta kulttuurisesti miehillä on usein korkeampi kynnys myöntää, että jokin haittaa. Sietäminen on opittu taito – ja monella se on viritetty liian tiukalle.
Tässä on pieni testi: jos jokin vaiva on vaikuttanut nukkumiseen, liikkumiseen tai mielialaan enemmän kuin viikon verran, se ei ole enää "ei niin paha". Se on asia, johon kannattaa reagoida.
Keho puhuu hiljaa ennen kuin se alkaa huutaa. Hoitoon kannattaa tulla silloin, kun se vielä kuiskaa.
"Onko se nyt jotenkin... pehmoilua?"
Sanotaan suoraan: kalevalainen jäsenkorjaus ei ole kylpylähieronta jossa silitetään selkää laventelin tuoksussa. Se on kehon rakenteiden käsittelyä – lihaksia, faskioita, niveliä. Kalevalainen jäsenkorjaus on yleensä kivutonta mutta voi tuntua intensiiviseltä. Se vaatii kehon tuntemista ja luottamusta prosessiin.
Hoidosta lähtiessä on yleensä rento ja hyvä olo, mutta seuraava aamu voi yllättää. Jos kehoa ei ole huollettu aikoihin ja esimerkiksi lantion asento muuttuu, toimivat lihakset uudesta vinkkelistä. Uuteen asentoon asettuminen vie kropalta aikaa.
Ei se pehmoilua ole. Se on huoltoa. Aivan samalla tavalla kuin auto viedään huoltoon ennen kuin se hajoaa tien päälle. Jukka tietää tämän jo omasta kokemuksesta
Tammikatu 34 - matala kynnys erityisesti äijille
Äijähoitola on nimensä mukaisesti tehty ajatuksella, että tuleminen olisi mahdollisimman helppoa. Ei klinikkamaisuutta, ei odotusaulaa, ei tunnetta että pitäisi osata jotain ennen kuin astuu sisään.
Osoite on Tammikatu 34, Kotka – vesiputouksen kupeessa, esteetön kulku. Ajanvaraus kuten aina: verkossa tai viestillä/puhelulla suoraan Jukalle 045 3567 112.
Ja jos oma kynnys on edelleen liian korkea, niin lahjakortti hoitoon on myös olemassa. Jonkun muun varaamana se tulee usein helpommin – ja silti tehoaa yhtä hyvin.
